Gurdjieff – Totuuden etsijä, opettaja ja sisäisen kehityksen tutkija
Georges Ivanovitch Gurdjieff kulki halki vuorten, kaupunkien ja kulttuurien etsiessään jotakin, mikä oli kadonnut mutta ei unohtunut. Hänen matkansa oli sekä ulkoinen että sisäinen – hiljainen kutsu kohti syvempää ymmärrystä ihmisestä ja hänen mahdollisuuksistaan, etsien tietoa, joka ei ollut ainoastaan kirjoissa vaan ihmisissä, perinteissä ja kokemuksessa.
Gurdjieffin pääteos All and Everything avaa tämän etsinnän syvimmät kerrokset: se on sekä kertomus että kartta, kutsu herätä ja nähdä maailma uudella tavalla. Hänen työnsä puhuttelee yhä, sillä se muistuttaa meitä siitä, että todellinen muutos alkaa havainnosta, läsnäolosta ja rohkeudesta kysyä, mitä elämä meissä odottaa heräävän.
Matka halki kulttuurien ja vuosisatojen
Gurdjieff syntyi vuosien 1866 ja 1877 välillä Kaukasuksella, alueella jossa itäiset ja läntiset kulttuurit, uskonnot ja perinteet kohtasivat. Tämä monimuotoinen ympäristö antoi hänelle varhaisen kosketuksen sekä uskonnolliseen että tieteelliseen ajatteluun. Koulutuksestaan huolimatta hän jäi kaipaamaan vastausta kysymykseen, joka seurasi häntä koko elämän ajan: Mikä on maanpäällisen elämän tarkoitus – ja erityisesti ihmiselämän?
Gurdjieff uskoi, että hänen isänsä kertomien myyttien, legendojen ja uskonnollisten perinteiden taustalla piili jotakin olennaista, jotakin kadonnutta. Tämä vakaumus sai hänet lähtemään pitkälle tutkimusmatkalle yhdessä samanhenkisten kumppaneiden kanssa.
Teoksessaan Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa hän kuvaa opintovuosiaan ja varhaisia kokemuksiaan tutkijana. Etsintä johdatti hänet Lähi-idän ja Keski-Aasian eristyneisiin yhteisöihin, joiden kautta hän pyrki jäljittämään muinaista, osin unohdettua tietoa ihmisen sisäisestä kehityksestä.
Opetustyön alku Venäjällä
Vuonna 1912 Gurdjieff kokosi Moskovaan ja Pietariin piirin ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita hänen tutkimuksestaan ja näkemyksistään. Näistä kohtaamisista on kirjoittanut myös P. D. Ouspensky teoksessaan Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta.
Prieurén aika Ranskassa
Venäjän vallankumous pakotti Gurdjieffin lähtemään maasta. Pitkän ja monivaiheisen matkan jälkeen hän asettui Ranskaan, missä hän vuonna 1922 perusti Ihmisen harmonisen kehityksen instituutin Château du Prieuré d’Avoniin. Siellä hän pyrki soveltamaan löytämäänsä tietoa käytännön harjoituksiin ja arjen toimintaan.
Myöhemmin Gurdjieff kirjoitti laajan sarjan teoksia, joissa hän avasi opetustensa ydintä ja menetelmiä.
Liikkeet, musiikki ja Työn jatkajat
Gurdjieff tunnetaan myös pyhistä tansseista ja rytmisistä liikesarjoista, joita hän esitteli Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Nämä niin kutsutut liikkeet (Movements) muodostavat keskeisen osan hänen opetustaan – ne yhdistävät kehon, mielen ja huomion harjoituksen.
Hänen kirjansa ovat levinneet laajalle, ja hänen yhdessä Thomas de Hartmannin kanssa säveltämänsä musiikki on edelleen merkittävä osa hänen perintöään.
Toisen maailmansodan aikana Gurdjieff jatkoi työtään Pariisin asunnossaan, yhdessä Jeanne de Salzmannin hänelle esittelemien opiskelijoiden kanssa. Sodan päättymisestä aina kuolemaansa 29. lokakuuta 1949 asti hän otti vastaan oppilaita eri puolilta maailmaa.
Gurdjieff työn jatkuminen
Gurdjieffin kuoleman jälkeen hänen oppilaansa jatkoivat Työtä Mme Jeanne de Salzmannin johdolla. Gurdjieff oli itse valtuuttanut hänet viemään opetusta eteenpäin. Hänen johdollaan perustettiin ensimmäiset keskukset Pariisiin, Lontooseen, New Yorkiin ja Caracasiin, jotta Gurdjieffin Työ voisi siirtyä eteenpäin elävän, suoran kokemuksen kautta.
Gurdjieffin työ ei ole vain osa menneisyyttä, vaan elävä perinne, joka siirtyy ihmiseltä toiselle kokemuksen kautta. Se kutsuu meitä pysähtymään, näkemään ja muistamaan sen, mikä meissä on totta – ja jatkamaan sitä etsintää, jonka hän aloitti.
Karatas-Seura ry, joka ylläpitää Gurdjieff.fi -sivustoa, on itsenäinen ja voittoa tavoittelematon yhdistys, joka tukee Gurdjieff -ryhmien toimintaa yhteistyössä Gurdjieffin alkuperäistä opetuslinjaa edustavien kansainvälisten tahojen kanssa.